Kevätlukukausi on päässyt kunnolla käyntiin. Neljännen vuoden opiskelijat suorittavat nyt keväällä entistä erikoistuneempia kursseja. Esimerkiksi EU:hun ja kansainvälisiin asioihin keskittynyt maisteriohjelma on jakautunut kolmeen osaan: "Konfliktit ja kehitys", "Strategia-, tiedustelu- ja riskinhallinta" sekä "Eurooppa-asiat". Itse suoritan pääasiassa ensiksi mainitun suuntauksen kursseja. Vaatimustaso on myös noussut, tai ainakin opiskelumuodot ovat minulle haastavampia: siinä missä syksyllä oli pari ryhmätyötä ja esseiden palautus ennen joulua, on nyt joka luennolle luettava kasa artikkeleja, laadittava niistä kommenttipapereita, pidettävä esitelmiä ja niin edelleen.
The spring semester has started full on. The fourth year students are now doing more specialized courses. For example, the master's program concentrating on European and international affairs has been divided into three parts: "Conflicts and development", "Strategy, intelligence and risk management" and "European affairs". I mostly attend to the courses of "Conflicts and development". The courses are also more demanding, or at least the forms of studying are more challenging for me: whereas in the autumn the studying was mostly about group work and handing in the essays before the Christmas holidays, we are now expected to read a pile of articles for every class, to write papers commenting on what we've read, to prepare presentations and so on.
Hiukan kauhistuttaa ajatella tulevien parin viikon ohjelmaa, joka sisältää tavallisten luentojen lisäksi muun muassa kolme suullista esitelmää (joista onneksi yksi englanniksi), matkan Pariisiin asioita hoitamaan sekä serkun häät Itä-Suomessa. Mutta olen onnellinen, sillä aurinko on alkanut kurkistella pilvien raosta yhä useammin ja keväinen fiilis hiipii luihin. Ja vaikka stressi ei ole hyvästä, niin haasteet auttavat kehittymään!
I'm a little scared when I think look at what I've got on my agenda for the next couple of weeks: on top of regular coursework, I've got three presentations (of which one in English, fortunately), a trip to Paris to take care of some business and my cousin's wedding in the eastern part of Finland. But I'm happy because the sun has started to shine every now and then and the feeling of spring gets into my bones. And even though stress is no good for anyone, challenges help me develop!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti