Noël en Finlande

Kun lähdin Lillestä, siellä näytti tältä:

When I left Lille, it looked like this:

Kun saavuin vanhempieni luokse, siellä näytti tältä:

When I arrived to my parent's house it looked like this:

Oli omituista laskeutua Helsinki-Vantaan kentälle, kun kaikki ympärillä oli yhtäkkiä valkoista. Bussia oli kylmä odotella tennareissa ja minihameessa, pakkasta oli kuitenkin 19 astetta.

Having landed at the Helsinki-Vantaa airport, the whiteness almost blinded me as I looked out of the window of the airplane. Waiting for the bus was a freezing experience in a short dress without winter boots, after all the temperature was -19 degrees.

Tietäjät pohtivat, mihin suuntaan lähteä.  The three kings try to figure out the directions.

Ja sitten oli joulu. Kuusi sedän metsästä, lanttulaatikkoa ja Katri Helenaa. Kaikki kysyivät, millainen on joulu Ranskassa. No, enhän minä siitä tiedä mitään, kun olen täällä. Harmittaa hieman.

And then it was Christmas. A Christmas tree from my uncle's forest, gratinated swedish turnip purée and Katri Helena's Christmas album. People kept asking me what Christmas is like in France. Well, I must say I don't know much about it. I'm not there for it, am I? I'm a little upset about this now.

Cadeaux de Noël?

Tänään skippasin esseet ja käytin aikaa hyvin tehottomaan joululahjashoppailuun.

Today I skipped the essays and spent time to do some not-so-efficient Christmas shopping.

Itse asiassa päädyin shoppailun sijaan syömään ananas-suklaa-kookos-kuppikakkua Aéronef-konserttihallin pop-up vintagetorin viereen. Joten sori nyt vaan kotiväki, ei taida tulla lahjoja tänä vuonna!

Actually, instead of shopping I just ended up eating a pineapple-chocolate-coconut cupcake next to the Aéronef pop-up vintage market. So, unfortunately my family won't get any presents this year!

Siellä oli tanssia ja musiikkia ja animaatioelokuvia...

There were dance and music and animation films...

...ja nämä kaksi anonyymiä hiipparia, joista toinen osti uskomattoman tyylikkään kypärän. Itse pähkäilin, osaisiko teini-ikäinen veljeni arvostaa viininpunaista solmuketta (vai mikä se rusetti on, jota miehet käyttävät kaulassaan?). Päädyin siihen johtopäätökseen, että tuskinpa vaan. Kotikylässämme miehet saavat käyttää vain mustaa, eikä rusettejakaan katsota hyvällä.

...and these two anonymous French people, one of whom bought an astonishingly stylish helmet. I myself was wondering whether my teenage brother would appreciate a red bow tie. In the end I decided he probably wouldn't. He still lives at home and in that village men are only allowed to wear black. Bows aren't accepted either.

Le blog post méchant

Näin joulun lähestyessä olen päättänyt huomioida Ranskan kansan hartaan toiveen ja kirjoittaa erittäin ilkeästi Ranskasta ja ranskalaisista. Olkaa hyvä!

As Christmas approaches, I have decided to make the greatest wish of the people of France come true and write a very nasty post about France and the French. Here you go!

Patongin pahoinpitely. / Violence against the baguette.

1. Ranska on teknologian kehitysmaa. Vanhemmillani, jotka asuvat Itä-Suomessa keskellä umpimetsää lumimyrskyjen ja karhujen armoilla, on parempi internet-yhteys kuin yliopistollani täällä Ranskassa. Nyt joulukuussa ranskalaisten opiskelijoiden piti ilmoittautua kursseille netissä. Kaikki meni pieleen ja rekisteröityminen aloitettiin uudelleen. Ja kaikki meni tietenkin uudelleen pieleen.

France is an under-developed country when it comes to technology. My parents who live in the east of Finland in the middle of dark, deep forest, surrounded by snow storms, wolves and bears, have better access to internet than my university here in France. Now in December the French students were meant to enroll into courses on the internet. Everything went wrong and they had to start all over again. Well, nothing worked the second time either.

2. Luulitko voivasi maksaa ruokaostoksesi pankkikortilla? Hahaa, turha toivo, jos summa jää alle kuuden euron. Käteistä tarvitaan aina ja kaikkialla. Etenkin kolikoita. Ehkä pankkiautomaatilla juokseminen on syy siihen, että ranskalaiset pysyvät hoikkina.

Did you think you could pay for your groceries with your Visa Electron? Haha, well you thought wrong if the total payment is under six euros. You need cash everywhere and always. Especially coins. Maybe running to the ATM is the reason why the French are so fit.

3. Palvelu on huonoa. Suomessa aina valitetaan, että meillä ei ole palvelukulttuuria. No, menepä kenkäostoksille Ranskassa ja odota lähes tyhjässä liikkeessä kymmenen minuuttia, ennen kuin onnistut saamaan myyjättären huomion.

The service is bad. In Finland they always say that we don't have a culture of service. Well, obviously those people never went shoe shopping in France and waited for 10 minutes in a half empty shop to get the attention of the personnel.

4. Eikö niitä koirankakkoja voi siivota kadulta? Seuraavan kerran, kun näen mummon kakattamassa chihuahuaansa meidän kadulla, niin huudan sille, että "ramasse la merde vieille salope!"

Can't they clean up the dog poop from the streets? The next time I see a granny letting her dog shit on my street I'll shout: "ramasse la merde vieille salope!"

Kuristan patonkia. / Strangling the baguette.

5. Ranskalaiset ovat ilkeitä. Kun joku lähtee pois illanvietosta, alkaa armoton parjaus. Ihmisten vikoja ei koskaan katsota läpi sormien, vaan niillä herkutellaan. Myös ranskalainen huumori perustuu ilkeilyyn. Siinä, missä Suomessa vitsaillaan ilkeästi omasta itsestä, täällä vitsaillaan ilkeästi toisista. Joskus se ei naurata.

The French are mean. When a person leaves a room, the mockery begins. Your faults are never ignored, but rather they are a source of entertainment. The French humor is mean as well. Whereas in Finland we make mean jokes about ourselves, here they make mean jokes about others. I don't always find it very funny or appropriate.

6. Ranskalaiset ovat pinnallisia. Suurin osa keskustelusta on pelkkää vitsailua. Tai sitten puhutaan seksistä. Ei vakavasti, vaan vitsaillen. Sellaiset aiheet kuten politiikka, kulttuuri, yhteiskunta, filosofia, tai se mitä ihmiselle oikeasti kuuluu, ovat kiellettyjä.

The French are very superficial. Most of the conversation is just jokes. Or maybe they talk about sex. But even then they are just joking. Subjects like politics, culture, society, philosophy, or what's really going on in a person's life are forbidden.

7. Ranskalaiset suntautuvat pukeutumiseen liian vakavasti. Vaikka kaiken muun voi lyödä leikiksi, asukokonaisuuksien valinnassa ja kampaajalla käydessä on oltava kieli keskellä suuta ja noudatettava tiukan linjan konservatiivisia sääntöjä. Metrossa ei juurikaan näe lenkkareita. Vaatteiden väriskaala ulottuu mustan ja harmaan kautta tummansiniseen. Erään ystäväni tukka kasvoi siten, että se alkoi muistuttaa hieman keesiä. Muut nauroivat hänelle. Hän alkoi käyttää pipoa. Jopa kämppikseni, hyvin rempseä tyyppi, on konservatiivinen tässä mielessä. Kerran ulosmennessämme hän kommentoi asuani: "Tennarit ja mekko? C'est intéressant!"

Looks are everything for the French. Even if everything else is a joke, choosing what to wear or how to do your hair is subject to serious consideration and strictly conservative rules. You don't really see trainers in the metro. The colors of the clothes range from black to gray to dark blue. One of my friends had hair that grew to look like a mohawk. The others made fun of it. She started to wear a hat. Even my flatmate, who is a bit of a rebel herself, is very conservative when it comes to looks. Once we were going out and she commented on my outfit: "Sneakers with a dress? C'est intéressant!"

8. Talot ovat liian kylmiä, ruoka on epäterveellistä, byrokratia on käsittämätöntä... Hei ranskalaiset, ennen huuto- ja kysymysmerkkiä ei tule välilyöntiä! Oletteko koskaan kuulleet asiasta nimeltä jono? Perjantaisen Gala-juhlan kaaoksen kokeneena en usko, että olette...

The houses are cold, the food is unhealthy, the bureaucracy is incredible... Hey French people, you should stop using space before exclamation mark, it's just ridiculous! And have you ever heard of a thing called a queue? Having witnessed the Gala chaos last Friday I don't think so...

Patonkia nipistetään. / Pinching the baguette.

No niin, olinkohan tarpeeksi ilkeä? Hei ranskikset, älkää itkekö, koska kyllähän mä teistä silti välitän! Hyvää adventinaikaa kaikille!

So was I mean enough? Hey, don't cry, je vous aime malgré tout! Happy advent to everyone!

De la neige!

Täälläkin on vihdoin saatu nauttia ensilumesta. Vai näkeekö joku muukin jotain valkoista noilla katoilla?

This week we have had the joy to welcome the first snowflakes to Lille. Or at least I think I can see something white on those roofs...

La musique française, partie 2

Koska alkavalla viikolla juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää, ollaan eräässä Lillen asunnossa patrioottisissa tunnelmissa. Mutta se ei tietenkään tarkoita Maamme-laulun tykittämistä jatkuvalla toistolla: myös Marseljeesi käy!

Because this starting week Finland will be celebrating it's independence day, a certain blogger in Lille is in a patriotic mood. But that doesn't necessarily mean playing the Finnish national anthem on repeat: also Marseillaise goes!

Siinä missä Maamme keskittyy isänmaan kauneuden ylistämiseen, on Marseljeesi lähinnä verinen. Se on alunperin Rouget de Lislen säveltämä Reinin armeijan taistelulaulu, ja siitä tuli suosittu suuren vallankumouksen aikoihin. Sittemmin valtiomuotojen ja hallitsijoiden vaihtuessa se on välillä ollut kielletty vallankumouksellisuutensa takia, mutta kolmas tasavalta omaksui sen kansallishymnikseen, eivätkä neljäs ja viides (nykyinen) tasavalta lähteneet sitä vaihtamaan. Veriset liput liehuvat ja kansalaiset (Nicolas Sarkozy mukaan lukien) tarttuvat siis aseisiin tyranniaa vastaan vielä 2000-luvun rugby-ottelussakin...

Whereas the Finnish national anthem concentrates on describing the beauty of the country, the Marseillaise is just bloody. Originally composed by Rouget de Lisle for the battle song of the Rhine army, it became popular during the great French revolution. Later, it has been banned by some regimes due to its revolutionary spirit,. However, the third republic made it the national anthem, and it has kept that position through the 4th and the 5th (the present) republic. So it's all about blood-soaked standards and the citizens (Nicolas Sarkozy included)  taking up arms against the tyranny even in a rugby match in the 2000s...

...paitsi tässä Serge Gainsbourgin versiossa, jossa suurin osa kertosäkeestä on kuitattu: "et cetera".

... except that in this version by Serge Gainsbourg, where most of the refrain is summarized: "et cetera".

"Les corons" on Pierre Bacheletin kappale, josta on tullut jonkinlainen kansallishymni Lillen alueen asukkaille. "Les corons" viittaa perinteisiin pohjoisen työläisasumuksiin. Bacheletin kappaleessa maa on hiilenmusta, sade kastelee kaiken, isä on töissä kaivoksessa ja äidin hiuksen harmaantuvat ennen aikojaan. Erittäin iloista meininkiä siis! Mutta jostain syystä tämä on yksi niistä biiseistä, jotka bileissä pärähtävät soimaan aamukahdelta, ja johon humalainen kuoro yhtyy: "Aaauuu noooord, c'était leees corooons...."

"Les corons", composed by Pierre Bachelet, seems to have become some sort of anthem in the region of Lille. "Les corons" are traditional worker's houses in the north of France. In this song the ground is coal black, the rain makes everything wet, dad works in the mines and mum's hair goes gray before it's supposed to. A happy tune it is! But for some reason this is one of those songs that start playing in a party at 2 a.m. and that drunken voices sing along: " Aaauuu noooord, c'était leees corooons...."