Gare Saint Sauveur on entinen rautatieasema, joka on muutettu kulttuurikeskukseksi. Lillen Fantastic-tapahtuma, jonka avajaisparaatista kirjoitin jokin aika sitten, jatkuu tammikuulle. Saint Sauveur tarjoaa tapahtumaan liittyen ilmaisen Fantastic Attractions -näyttelyn, jonka kävin katsastamassa eilen.
The Gare Saint Sauveur is a former railway station that nowadays serves as a cultural center. The event Fantastic, of which I wrote a little while ago, will go on until January. During that time, the Saint Sauveur offers a free exposition called Fantastic Attractions. I went to check it out.
Näyttelyssä oli paljon valoa, mikä piristi mieltä näin synkkänä vuodenaikana. Ylläolevaan valtavaan teippiteokseen pääsi sisään seikkailemaan kuin valtavaan jääluolaan. Olo oli kuin pikkulapsella kiipeillessä ja liukuessa.
There was a lot of light in the exposition, which cheered me up despite the dark time of the year. Pictured above, there's a huge piece of art made of tape and you could go on an adventure inside, it was like a huge ice cave. I felt like a child again climbing and sliding in there.
Jouluvalot, sirkusvalot, parrasvalot? Tämä teos on jostakin syystä noussut facebook-profiilikuvahitiksi lilleläisten keskuudessa. Itsekin otatin itsestäni kuvan tässä, mutten ole ainakaan vielä laittanut sitä profiilikuvaksi asti. Mutta ihanat valot! Todellinen pelastaja.
Christmas lights, circus lights, footlights? For some reason this work of art has become a facebook profile picture hit amongst the people of Lille. I myself had a picture taken here but so far it hasn't made it to my profile. But I love the lights! A real saviour.
Onneksi valoja on myös näyttelyn ulkopuolella. Kotimatkalla huomasin, että ainakin Rue des Postesin, Sebastopolin ja Gambettan jouluvalot - jotka ovat roikkuneet koko vuoden surullisen näköisinä tyhjän panttina - oli vihdoin sytytetty. Kuka enää kaipaa aurinkoa, kun on jouluvalot?
Fortunately there are lights outside of the exposition as well. On my way home I noticed that the Christmas lights -which had been sadly hanging there all year long without any use - had been lit at least at Rue des Postes, Sebastopol and Gambetta. Who needs the sun when you've got Christmas lights?
Marraskuu - tuo kuukausista ihanin! Vihdoinkin saa linnoittautua sänkyynsä, tuikata kynttilöihin tulta ja alkaa varovaisesti fiilistellä joulua!
November - the loveliest month of the year! You can stay all day in bed without guilt, light candles and start thinking about Christmas!
Koska suurin osa kursseistani on neljännen vuoden kursseja, minulla ei enää ole paljoakaan luentoja - jostakin syystä neljännen vuoden opiskelijat pääsetetään täällä lomalle muita aikaisemmin. Sen sijaan esseitä riittää: ennen joululomaa täytyisi kirjoittaa yhteensä noin 30 sivua tekstiä ranskaksi, minkä lisäksi työn alla on vielä pari ryhmätyötä. Ryhmätyöskentely on täällä arvossaan, mikä ei ilahduta suomalaista yksin pänttäämään tottunutta opiskelijaa. Toisaalta, kuten eräs kanssaopiskelijani huomautti kuunneltuaan ruikutustani ryhmätyöskentelyn vaikeudesta: "Sellaista se on sitten työelämässä!"
Because I'm mostly doing 4th year courses, I haven't got many classes left - for some reason the 4th year students get to start their holidays earlier than others. But I do have plenty of essays to do: before Christmas I should produce all together 30 pages of text in French, plus write a couple of papers with a group. The French seem to love working in groups, something that doesn't make a Finnish student happy. On the other hand, as a fellow student remarked after having listened to my moaning about group work: "Well, just wait until you enter the working life!"
Ahkeran opiskelun ohessa olen ehtinyt kuitenkin saavuttaa jotain tärkeämpääkin: olen lukenut ensimmäisen kokonaisen romaanin ranskaksi! Vaikka kyseessä oli vain noin 150-sivuinen käännös ranskannos Toni Morrisonin "Home"-teoksesta, olen silti ylpeä. Ensi viikolla voin marssia lukupiirimme ensimmäiseen varsinaiseen kokoukseen voittajana.
Apart from studying hard, I have actually achieved something more important: I have finished reading my first book in French! Even though it was only a 150-page translation from Toni Morrison's book "Home", I am still proud of myself. Next week I can go to the meeting of my literature club with a winner's smile on my face.
Mitä muuta hyvää marraskuussa onkaan? Ai niin, syksyn 2012 Beaujolais Nouveau tuli viikko sitten markkinoille! Vuoden 2011 satoa maisteltiin ainejärjestökavereiden kanssa pikkujoulujen etkoilla tamperelaisessa asunnossa, tänä vuonna ensimmäistä suutuntumaa otettiin illallisella lilleläisessä kimppakämpässä. Ei ollut kummoinen viini vuonna 2011 eikä ollut sen parempi tänäkään vuonna. Mutta on se sentään vuoden ensimmäisiä viinejä!
What else is good about November? Oh yes, the Beaujolais Nouveau 2012 came to the market a week ago. Last year I was drinking this in a flat in Tampere before the Christmas Party of my student association. This year I had my first sip at a dinner in Lille. It wasn't great in 2011 and it wasn't great this year either. But it is, still, one of the first wines of the year!
En oikeasti syö kroisantteja joka aamu. Ja silloin kun syön, se on useimmiten koulumatkalla ostettu ja hirveällä kiireellä naamaan ahdettu yksinäinen, voiton ja hilloton kroisantti. Tänä aamuna päätin kuitenkin olla reipas, lähteä heti herättyäni leipomoon, lainata kämppiksen mutteripannua ja kahvinpuruja ja kattaa pöydän aurinkoiseen olohuoneeseen.
In reality, I don't eat croissants every morning. And when I do, it's usually a croissant bought on the way to the university, eaten plain while walking. This morning, however, I decided to get up, go to the bakery, borrow my flatmate's coffee and set the table in the sunny living room.
Olin ahne ja söin kaksi. Tuli aika täysi olo. En ymmärrä miten niin painottomat leipomukset voivat tuntua mahassa niin raskailta.
I was greedy and ate two. I felt kind of stuffed. I don't understand how pastries so weightless can feel so heavy in the stomach.
Nyt lähden torille ostamaan kukkia ja klementiinejä. Sitten siivoan ja aloitan esseen. Hyvää sunnuntaita kaikille!
Now I'm off to the market to buy flowers and fruit. Then I'll clean and start writing an essay. Have a good Sunday everyone!
Punaisen kyltin alla on yliopistoni, Sciences Po:n tai lyhyemmin IEP:n (Institut des Etudes Politiques), pääsisäänkäynti.
Under the red sign, there's the main entrance of my university, Sciences Po aka IEP (Institut des Etudes Politiques).
Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on vanha tehdas. Monet ranskalaiset opiskelijatoverini ja professorini valittelevat tilojen huonoa kuntoa, mutta minusta paikka on kodikas: punatiiliset seinät ja isot ikkunat muituttavat minua toisesta opiskelukaupungistani, Tampereesta.
As you can see, it is an old factory. Many of my french fellow students and professors complain about the bad condition of the building, but I think it's cozy: it reminds me of the other city I study in, Tampere.
Kaupunginosa, jossa IEP sijaitsee, ei ole siitä siloisimmasta päästä. Alunperin tekstiiliteollisuutta ja tehtaiden työntekijöiden asuttamista varten rakennettu Moulins (vrt. Tampere ja Finlayson) on nykyisin täynnä hämärää porukkaa. Wikipedian mukaan Moulinsin työttömyysposentti on jopa 30. IEP:n lähimmällä metroasemalla, Porte de Valenciennella voi törmätä keskellä kirkasta päivää ranteeseen piikittävään narkomaaniin. Jotenkin iloitsen siitä, että tämä hieman snobi instituutti ei sijaitse hienostokaupunginosassa, vaan että Ranskan tuleva eliitti saa edes koulumatkalla nähdä, millaista elämä todella on.
The neighborhood where IEP is situated is kind of rough. Moulins, originally built for textile industry and for the housing of the workers (like Finlayson, the most famous factory in Tampere), is today full of weird people. According to Wikipedia, the unemployment rate of Moulins is around 30%. At Porte de Valenciennes, the metro station closest to IEP, you can see a junkie shooting up heroin during lunch hour. Somehow I feel good about the fact that this slightly elitistic institut isn't situated in a cleaner part of town: this way the future elite of France gets to see what life can really be like, even if it's just on their way to school.
Luennot ovat olleet mielenkiintoisia, vaikka pisimpinä päivinä ranskankielisen opetuksen seuraaminen välillä väsyttääkin. Koska olen kiinnostunut Saharan eteläpuolisen Afrikan politiikasta, oli viisas valinta lähteä Ranskaan vaihtoon - maan kolonialistinen historia takaa, että täältä löytyy asiantuntemusta etenkin ranskankielisen Afrikan osalta. Olen muutenkin ollut tyytyväinen Sciences Po:hon. Kanssaopiskelijat ovat mukavia ja avuliaita, enkä ole vielä kohdannut kovinkaan monta tyyppiä, joille olisi mennyt päähän se, että vanhemmilla on rahaa ja että he opiskelevat yhdessä Ranskan arvostetuimmista korkeakouluista (ks. Grandes écoles). Elitistisyydestä viestii lähinnä välillä ohi vilahtava Burberryn huivi tai... no, joskus voi tulla yllätyksenä, että kaveri asuu upeasti koristellussa seitsemänkymmenen neliön kämpässä yhdellä Lillen komeimmista bulevardeista - yksin.
The lectures are mostly interesting even though sometimes following teaching in French can be tiring after a long day. Since I'm interested in the politics of Sub-Saharan Africa, it was a wise decision to come to France for my exchange year - because of the their colonial history, they have a lot of expertise in especially the French speaking part of Africa. Also the students in Sciences Po are nice and helpful and I haven't really met people who would have been too full of themselves because their parents have money or because they go to one of the most appreciated schools in France (see Grandes écoles). The elitism can only be perceived in the occasional Burberry scarf that you pass in the corridor or... well, sometimes you can be surprised by the fact that a friend lives in a beautifully decorated 70 square meter apartment on one of the finest boulevards of Lille - all by herself.
Ranskassa kaikki toimii kaasulla. Se on tietenkin aivan käsittämättömän vaarallista. Jos unohdat lieden päälle, koko talo voi räjähtää. Ja vaikka kaikki asukkaat olisivatkin huolellisia, "une fuite de gaz" on edelleen mahdollinen - kaasu vain jostakin syystä alkaa vuotaa. Pari päivää sitten kävelin yliopistolta kotiin, kun paloautot sulkivat reittini. "Madame, vous pouvez plus passer, c'est une fuite de gaz!" sanoi palomies ja viittoi perääntymään. Koko Solferino, yksi Lillen pääväyliä, oli poikki kaasuvuodon takia.
In France, everything works with gas. That is of course, in the eyes of a Finnish person, extremely dangerous. If you accidentally leave the gas on, the whole building will explode. And even we were all very careful, there can still be a "fuite de gaz", the gas just starts leaking. A couple of days ago I was walking back home from the university, when fire trucks blocked my route. "Madame, vous pouvez plus passer, c'est une fuite de gaz!" said the firefighter and pointed me to a different direction. The whole of Solferino, one of the main roads in Lille, was blocked because of this gas leak.
No, tänä iltana ne paloautot sitten pyyhälsivät meidän talomme eteen. Olin juuri laittamassa illallista, kun kuulin keittiön ikkunan alta ujellusta. Hetken aikaa olimme kämppiksen kanssa kauhuissamme, sillä eilen naapuri väitti, että sisäpihalla haisee kaasu. Kurkimme parvekkeelta kadulle muiden asukkaiden tavoin yrittäen ottaa selvää siitä, mitä tapahtui. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin jokin helposti korjattava vika tai väärä hälytys, sillä muutaman minuutin kadulla pyörittyään palomiehet häipyivät.
Well, tonight the fire trucks arrived in front of our house. I was just cooking dinner as I heard the noise. For a moment me and my flatmate got really scared: yesterday a neighbor said he could smell gas on the court side of the building. We stopped what we were doing and tried to find out what was going on from the balcony, like all the other people. In the end, it appears to have been just something easily fixed or a false alarm since after a few minutes the fire fighters got back into their trucks and drove away.
Mitä opimme ranskalaisista tänään? - He elävät jatkuvassa hengenvaarassa.
What did we learn about French people today? - They live in constant danger.
Ranskalaisen syysloman eli Vacances de la Toussaintin ansiosta pääsin juhlistamaan halloweeniä Lontooseen ihanan puolalais-amerikkalaisen ystäväni luokse. Ikuisena köyhänä opiskelijana jouduin jättämään Eurostar-junaliput nettikauppaan ja turvautumaan Eurolinesin bussikuljetukseen. Ja hyvä olikin säästää matkoissa, koska kyllähän Lontoossa saa paikan päälläkin rahansa tuhlattua!
The french half term, les Vacances de la Toussaint gave me an opportunity to go and celebrate Halloween in London with my lovely polish-american friend. Because I'm still a poor student I had to take the Eurolines bus instead of the Eurostar train. However, it definately was a good idea to save money in transport because I did find plenty of things to spend my money on in London!
British Museumin munamajoneesivoileipä, sitruunakakku ja musta tee, £8. The British Museum: egg&mayo sandwich, lemon drizzle cake and black tea, £8.
Osa punnista kului teehen, kakkuun ja voileipiin, osa Brick Lanen vintage-putiikkeihin, osa hillittömän kalliiseen undergroundiin... Missä muussa Euroopan kaupungissa voi joutua maksamaan euroissa mitattuna lähes viitosen yhdestä lyhyehköstä matkasta? No, nyt minullakin on Oyster Card!
A part of my pounds was spent on tea, cake and sandwiches, a part in the vintage shops on Brick Lane, and a part on the insanely expensive underground... In what other European city does one have to spent an equivalent of 5 euros for a single short trip? Well, at least now I've got an Oyster Card!
Amerikkalaisia mustikkapannukakkuja. / American blueberry pancakes.
Intialaista. / Indian.
Meksikolaista. / Mexican.
Teen ja voileipien lisäksi nautin Lontoossa myös ei-niin-brittiläisistä herkuista. Tai intialainen ruoka on oikeastaan hyvinkin brittiläistä, eikä Englannissa mielestäni voi käydä syömättä kunnon curryä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että Englannissa on Ranskaan verrattuna paljon parempi valikoima erityisesti ns. etnistä ruokaa. Ehkä se johtuu siitä, että perinteinen brittiläinen keittiö itse tunnetaan hieman vaatimattomana, toisin kuin kulinaristien ylistämä Ranska?
Apart from tea and sandwiches, I had some not-so-british food in London as well. Or indian food is actually quite British, I don't think it's possible to visit England without enjoying a proper curry. In general, there is a wider variety of the so-called ethnic food in England than in France. Maybe it's because the traditional British cuisine is so infamous itself, unlike the French which is exactly the opposite.
Vaikka olen käynyt useamman kerran Lontoossa, kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa the British Museumissa. Se oli valtava, emmekä jaksaneetkaan kiertää muuta kuin Egypti-osan. Kohokohta oli tietenkin Kleopatran muumio, josta en kuitenkaan saanut kunnollista kuvaa, koska lasikaapit heijastivat liikaa. Infotaulun mukaan Kleopatra oli kuollessaan vain 17-vuotias. Kuinka moni nykynuori on seitsemäntoistavuotiaana hallinnut valtakuntaa, synnyttänyt kolme lasta ja seurustellut Julius Caesarin tason julkkiksen kanssa?
Even though I've been to London several times, this was the first time I visited the British Museum. It was huge and we didn't have the energy to see much more than the Egyptian part. The highlight of the visit was of course the mummy of Cleopatra. I didn't get a proper picture of her though because of the vitrine. According to the info next to the mummy, she was only 17 when she died. It makes you wonder how many 17-year olds today have by that age ruled a country, had three children and gone out with a celebrity like Julius Caesar?
Kaikki pubit ja kahvilat tuntuivat olevan Halloween-tunnelmissa. Parhaiten onnistui tämä Itä-Lontoon kahvila, joka olisi jo ilman hämähäkinseittejä ja pääkallojakin ollut samalla kertaa aavemainen ja kodikas, siis täydellinen loppusyksyn istuskelupaikka. Taustalla soi Mahalia Jacksonin aavemainen gospel.
All the pubs and cafés seemed to be decorated for Halloween. This East-London café was incredible, even without the skulls and the cob webs it would have been cozy and eerie at the same time, perfect for a late autumn afternoon. At the background there was some ghostly Mahalia Jackson gospel playing.
Brick Lanen bagel voilla ja hillolla. Brick Lane bagel with butter and jam.
Aavekoira. The ghost dog.
Kaiken kaikkiaan loma Lontoossa teki hyvää. Oli ihanaa nähdä Itä-Lontoossa asuvaa ystävääni sekä äitini parhaan ystävän perhettä, joiden kauniissa Maida Hillin asunnossa vietin mukavan illan viinin ja ruuan merkeissä. Mietin monta kertaa, miten Englanti voikaan olla niin englantilainen... Lilleen palatessa olo oli inspiroitunut ja huomasin myös erikoisen seikan noustessani metroon Lille Europe -juna-asemalla: tuntui kuin olisin palannut kotiin.
All in all, a holiday in London was just what I needed. It was wonderful to see my dear friend in East London and also the family of my mother's best friend - I spent a fine evening wining and dining in their beautiful apartment in Maida Hill. Many times I found myself wondering how can England always be so England... Returning to Lille, I felt somehow very inspired and I noticed something extraordinary as I got into the metro at the train station of Lille Europe: I felt like I had come home.
