27.10.2012

Le Vin

Kun lähdin Ranskaan vannoin, että elän koko vuoden pelkällä viinillä ja juustolla. Ainakin vielä niitä on riittänyt. Tällä viikolla osallistuin Sciences Po:n opiskelijajärjestö Cépage de Trévisen järjestämään viininmaisteluun (dégustation).

When I left for France, I swore I would live on wine and cheese all year long. At least until now I have been able to do so. This week I participated in a wine tasting organized by the student association Cépage de Trévise.




Tarjolla oli yksi rosé, yksi valkoviini, yksi punaviini sekä lopuksi yksi ylimääräinen yllätyspunaviini. Illan isäntänä toimi isovatsainen "oenologue", joka esitteli jokaisen viinin ja kertoili viinin valmistusprosessista. Pursuileva pöydällinen valko- ja sinihomejuustoja piti nälän loitolla.

We were offered one glass of rosé, one of white wine, one of red wine and one surprise glass of red wine. The host of the evening was an "oenologue" with a big belly. He introduced each wine and told us about the process of wine making. An abundant table of white and blue cheese kept the hunger away.


Ja viinihän tietysti syljettiin oikeaoppisesti pois jokaisen maistelun jälkeen... Tai sitten tämä kuva on lavastettu. Tosiasiahan on, että ranskalaiset opiskelijat eivät tässä paljoa suomalaisista eroa, joten kukaan ei "oenologuen" suosituksesta huolimatta käyttänyt sylkykuppia. 

And after each mouthful we spit out the wine... Or is this photo fake? As a matter of fact, the students are the same in Finland and in France, so no one spit anything out despite the recommendation of the "oenologue".



Viini oli hyvää, ihmiset olivat mukavia. Maksoin maistelusta kymmenen euroa, joka ei mielestäni ollut kova hinta. Sen sijaan kauppaan mennessäni tuppaan ostamaan vain halvimpia, parin-kolmen euron viinejä, kuten muutkin opiskelijat täällä - tosin olut taitaa Lillessä olla suositumpi juoma kuin viini, olemmehan aivan Belgian rajalla. Osa noista halpisviineistä on ihan kuraa, mutta aterian kanssa ne ovat kuitenkin käypiä. Kerran maksoin pullosta 4,40, ja se oli mielestäni jo ihan laadukasta. Mutta periaatteena kuitenkin on, ettei yli Alkon halvimman viinin mennä, muutenhan olisin täällä ihan turhaan!

The wine was good, the people were nice. I payed 10 euros for the tasting, which was not a lot. When I go to the shop, on the other hand, I tend to buy the cheapest two or three euro wines as do the other students here - even though it might be worth mentioning that beer is probably more popular here in Lille as we are right at the Belgian border. Some of the cheap wines are rubbish but with a meal they are still ok. Once I payed 4,40 e for a bottle and that was already quite good. But my principle is that I don't pay more than I would pay for the cheapest wine in Alko (the finnish state monopoly for alcohol), otherwise I would be here for nothing!


Nyt, kun olen viiniasiantuntija, voinkin lähteä hyvillä mielin Lontooseen viettämään Toussaintin lomia. Pitäisikö viedä viiniä tuliaisiksi kanaalin tuollapuolen asuville ystävilleni?

Now that I'm a trained wine expert I'm good to go to London to spread the knowledge and to spend my holidays of Toussaint. Should I bring wine to my friends on the other side of the channel?


22.10.2012

Lundi soir, Place de la République

Kun tuparivieraat ovat tahrineet valkoisen seinän kengillään, kun pyykit eivät taaskaan kuivu, kun ei oikein osaa tarttua Egyptin uutta perustuslakia käsittelevään esseeseen, kun on lämmin maanantai-ilta ja hiukan levoton olo... silloin pistän ballerinat jalkaan ja suuntaan kohti Place de la République'iä.

When the guests of the house warming party have made black marks on the walls with their shoes, when the laundry doesn't seem to dry at all, when I don't seem to be able to start working on my essay on the new constitution of Egypt, when it's a warm Monday night and I feel a little restless... that's when I put on my ballet flats and head to Place de la République.




Veden ääni hukuttaa liikenteen melun. Kohina rauhoittaa.

The sound of the water drowns the noises of traffic. It makes you feel calm.


Istun suihkulähteen partaalla, katselen pyöräilemaan opettelevaa lasta, jonka sinisen kypärän väri sointuu polkupyörän väriin. Ympärillä olevat vanhat rakennukset näyttävät ystävällisiltä. Ilta alkaa hämärtyä.

I sit by the fountain, I look at a child who is learning to ride a bicycle. His blue helmet matches the colour of his bike. The old buildings around me look friendly. The night starts to fall.



Nousen, kävelen hetken lehmusten alla ja suuntaan sitten rue Gambettaa pitkin kotiin. Liikkeet sulkevat oviaan, ravintolat avautuvat. Kotikadulla tuoksuu saippua ja tupakka.

I get up and walk a little under the trees before heading back home via rue Gambetta. The shops are closing and the restaurants opening. There's a smell of soap and cigarettes when I turn to my street.

19.10.2012

Ces angry birds

Avasin tänään Le Monden, ja kukas siinä kakkossivulla pällistelikään, Timppa Soinihan se siinä!

Today I opened Le Monde, and who did I find on page two? It was our good friend Timo Soini!


Soinin näkeminen lämmittää harvoin yhtä paljon, kuin nyt, kun olen kaukana Suomesta. Kun artikkelissa kehuttiin Soinin olevan oikein mukava mies, nyökyttelin päätäni hyväksyvästi. Olen huomannut saman ilmiön aikaisemminkin ulkomailla oleskellessani: sitä innostuu, kun löytää näkkileipäpaketin kaupasta (vaikken edes ikinä syö näkkileipää), alkaa leipoa pullaa (jota on viimeksi leiponut yläasteen kotitaloustunnilla) ja herkistyy kyyneliin, kun luennoitsija mainitsee pohjoismaat. Ulkomailla olen suomalaisimmillani!

Seeing Soini, leader of the populist right-wing party of Finland, has never made me this happy. I guess it's because I'm far away from Finland. When the journalist wrote that Soini is a very nice guy, I nodded my head in accord. I've noticed the same phenomenon before: when I'm abroad, I get excited when I find a packet of Finnish crispbread in the supermarket (even though I never even eat it), I start baking sweet buns (which I never do) and I'm moved to tears when a professor mentions the nordic countries. When I'm abroad, I'm more Finnish than ever!

Sisko lähetti salmiakkia ja vaalilärpäkkeen.  My sister sent me some finnish candy and a paper that says that I'm allowed to vote in the upcoming municipal elections.

Ai niin, artikkelissa puhuttiin siitä, kuinka hankalaksi Suomi on heittäytynyt EU:n talouskriisin hoidossa. Siinä yritettiin selittää sitä, miten suomalaiset ajattelevat (onnea vaan yritykseen). Artikkelin otsikko oli: "Suomalaiset, angry birdsit, jotka eivät halua tulla kynityiksi." Pitäisikö vihdoinkin ottaa selvää siitä, mitä ne angry birdsit ovat?

Oh yeah, the article was about how Finland has been making trouble in the negotiations about how to solve the European financial crises. They tried to explain how Finnish people think (good luck with that). The title of the article was "The Finnish, the angry birds who don't want to be plucked." Should I finally try and find out what is Angry Birds?

14.10.2012

La musique française, partie 1

Sunnuntain kunniaksi linkitän tänne vähän musiikkia. Kaksi ranskalaisen musiikin klassikkoa, Mylène Farmer ja Serge Gainsbourg. Molemmat hyvin provokatiivisia taiteilijoita menneiltä vuosikymmeniltä.

To celebrate the Sunday, I'm posting a couple of music links. Two classics of french music, Mylène Farmer and Serge Gainsbourg. Both very provocative artists from past decades.


Mylène Farmer: "Libertine"  (1986)


Mylène Farmerista kuulin ensimmäistä kertaa vasta muutama päivä sitten lukupiirin kokoontumisessa. Kyseessä on ilmeisesti Ranskan Paula Koivuniemi, sillä artisti on erityisesti sateenkaariväen suosiossa. Videosta en ymmärrä oikein mitään, mutta olen muutenkin huono seuraamaan musiikkivideoiden juonia, joten voi olla, että teille muille tässä ei ole mitään mystistä.

I heard of Mylène Farmer for the first time only a few days ago in a meeting of my literature club. Apparently this artist has become especially an idol for the French gay community, a little like Paula Koivuniemi in Finland. I don't really get the story in the video but that's just me, so maybe the rest of you will find it very easy to follow.


Serge Gainsbourg & Brigitte Bardot: "Bonnie and Clyde" (1968)



Serge Gainsbourg onkin sitten jo vanhempi tuttu. Häntä ei voi olla rakastamatta! Mies on mm. seurustellut sekä Brigitte Bardot'n että Jane Birkinin kanssa, polttanut 500 frangin setelin tv-lähetyksessä ja vihastuttanut patrioottisimmat ranskalaiset äänittämällä reggae-version Marseljeesistä. Gainsbourg on taiteilija isolla T:llä ja ranskalainen isolla R:llä. Vaikka pidänkin enemmän Jane Birkinistä, valitsin tähän Gainsbourgin ja Bardot'n dueton.

I've listened to Serge Gainsbourg a little longer. You've got to love him! This man has dated both Brigitte Bardot and Jane Birkin, burned a 500 frang bill on tv and upset the patriotic French by making a reggae-version of the Marseillaise. Gainsbourg is a real old school artist and a real stereotype of a frenchman. Even though I like Jane Birkin more, the above is a duet by Gainsbourg and Bardot.



13.10.2012

Le chauffage

Eräänä aamuna herätessäni ikkuna näytti tältä:

The other morning when I woke up, the window looked like this:



Kosteus oli tiivistynyt juovina ikkunan sisäpinnalle, asunnossa oli jäätävän kylmä.

The humidity had condensed as dew drops on the inside of my window, it was freezing cold in the appartement.


Yritin käännellä kaasupolttimen vipuja, mutta mitään ei tapahtunut. Sisällä paloi sininen liekki, kuten ennenkin. Olen oppinut, että se lämmittää veden.

I tried turning the controls on the gas burner but nothing happened. There was a blue flame burning inside, as normal. It heats the water, I've learned.


Lopulta soitin vuokranantajalle pyytääkseni häntä tilaamaan huoltomiehen. Madame B. kuitenkin paljasti, että keittiöön johtavan käytävän seinässä on pieni pyörylä, josta voi säätää lämpötilaa. Löysin säätimen ja käänsin sen 25 asteeseen. Ja johan roihahti tuli kaadupolttimessa! Onnesta autuaana kääriydyin peittoon ja kävin päiväunille lämpimässä huoneessa. Illalla kämppis tuli kotiin ja valitti: "Putain, il fait chaud ici!" ("Täällä on hemmetin kuuma!"). Hulluja nuo ranskalaiset.

In the end I called my landlady to ask her to call the maintenance. However, Madame B. told me that there was a little button in the corridor leading to the kitchen. I found it and turned it to point at 25 degrees. And boy did the little flame in the gas burner grow! I then happily wrapped myself into a blanket and took a nap in my warm and cozy room. At night my flatmate got back home and complained: "Putain, il fait chaud ici!" (It's too damn hot in here!"). Those french people, they are so crazy sometimes.



Suostuin alentamaan lämpötilaa 22 asteeseen (mikä siis tarkoittaa, että täällä on ehkä noin 19 astetta lämmintä, kiitos erittäin tehottoman eristyksen). Pahimmat kosteusongelmat ovat nyt kuitenkin häipyneet ja pyykitkin kuivuvat kahdessa päivässä (aikaisemmin siihen meni 3-4 päivää). Sängystä on helpompi nousta aamuisin. Kaikki siis hyvin näillä kulmilla!

I agreed to lower the temperature to 22 degrees (which means that in reality it's like 19 degrees in here thanks to the very inefficient insulation). Anyway, the worst part of the humidity problem is gone and the laundry only takes two days to dry (it used to take 3-4 days). It's easier to get out of my bed in the mornings. So all is well on this street!

7.10.2012

La Parade Fantastic

Satoi, mutta kadut olivat täynnä. Kolme kuukautta kestävän kulttuuritapahtuman, Fantasticin, avajaisparaati ja avajaiskonsertti saivat ihmiset jättämään kotinsa ja jopa sulkemaan sateenvarjonsa.

It was raining but the streets were full of people. The opening parade and the opening concert of Fantastic, a three month cultural event, got people to leave their houses and even to close their umbrellas.





Se näissä lilleläisissä on parasta. Niiden bilefiilistä ei tunnu lannistavan mikään.

That's the best thing about the people of Lille. It seems like nothing can make them feel like not going out and partying.



Tässä vielä pieni video paraatista:

Here's a little video of the parade:

video

6.10.2012

Couette Anti-acariens Microstop

Tänään on hyvin merkittävä päivä. Ei niinkään siksi, että Lille3000 Fantastic 2012 -paraati valtaa kadut, vaan siksi, että minä marssin Carrefouriin ja ostin viimeinkin, yli kuukauden epäröinnin jälkeen peiton.

Today is a very important day. Not so much because the Lille3000 Fantastic 2012 -parade is about to take over the streets but rather because today I marched into Carrefour and bought a blanket after a month's hesitation.

Couette Anti-acariens Microstop

Ei makuupussissa nukkumisessa tietenkään mitään vikaa ole, Espanjassa matkustellessani tein sitä ihan sujuvasti kuusi kuukautta. Mutta onhan se nyt vähän hankalaa pedata sänkyä, jossa on vain luikero kesämakuupussi... Peitto oli kallis, 27 euroa. Toivottavasti se on lämmin, sillä tämä kämppä on kaikkea muuta!

There's nothing wrong with sleeping in a sleeping bag, when I was in Spain I did it for 6 moths straight. But it is a little tricky to make a bed when all you have is a think summer sleeping bag... The blanket was quite expensive, 27 euros. I hope it is warm, I know this flat is everything but!


Odotan jo innolla ensi yötä! :D Mutta ennen sitä pitää varmaan käydä vielä tsekkaamassa se paraati...

I can't wait for the night! :D But before that I'll need to go check out that parade...

1.10.2012

Parlez-vous français?

Ranskassa puhutaan ranskaa. Minäkin puhun sitä. Mutta pikkuhiljaa alan huomata, ettei se ole ihan niin yksinkertaista. Kun puhun suomea, puhun suurin piirtein samalla tavalla kaupan kassalle, kavereille ja professoreille. Ranskassa taas täytyy osata valita eri puhetapa eri tilanteisiin.

In France they speak French. I speak it too. But I'm starting to realize that it is not quite so simple. When I speak Finnish, I speak the same way to the shop assistant, to my friends and to the professors.  In France, on the other hand, I have to be able to choose a different way of speaking for different situations.

Sciences Po Lillessä jaetaan Le Mondea ilmaiseksi, koska Le Monden pomo on myös Sciences Po Lillen pomo.

Tänään joku soitti ovikelloa. Menin ikkunaan ja siellä oli eräissä bileissä tapaamani tyttö. Hän selitti, että pyrki sisälle, koska siellä oli "une nana", jota hän oli tullut tapaamaan. Olin oppinut jo jonkin aikaa sitten, että sana tyttö, "fille" korvataan nuorison keskuudessa usein sanalla "nana". Nainen, "femme" sen sijaan korvataan verlan-slangin mukaisesti sanalla "meuf". "Meuf" voi olla "ouf" eli "fou" toisinpäin, mikä jostain syystä tarkoittaa, että hän on hyvännäköinen, ei hullu. Myös kurssi voi olla "ouf", mikä ei tarkoita, että professori olisi hyvännäköinen tai hullu, vaan että kurssi on mielenkiintoinen.

Today someone rang the doorbell. I went to the window and there was a girl I had met in a party. She explained that she wanted to get in because there was "une nana" that she had come to see. Fortunately I had already learned that the word girl, "fille" is amongst young people often replaced by the word "nana". Woman, "femme" gives way to the verlan-argot expression "meuf". A "meuf" can be "ouf", i.e. "fou" in reverse, which for some reason means that she is good looking, not that she is crazy. Also a lecture can be "ouf", but that has nothing to do with the prefessor's looks but rather expresses how interesting the lecture was.


Roubaixissa, Lillen suurkaupunkialueella asuva saksalainen heitti hyvin polittisesti epäkorrektin vitsin etusivun Malin kapinallisia esittävästä kuvasta. Se liittyi Roubaixin etniseen kirjoon ja levottomaan maineeseen. Jostakin syystä se kaikessa mauttomuudessaan nauratti kahdeksalta alkaneen aamuluennon päätteeksi.

Sitten kun vielä muistaisi, ettei tätä samaa kieltä voi puhua kaikille! Professoreita tietysti teititellään, ja se sujuukin jo aika hyvin. Kaiken lisäksi he ovat tottuneet vaihto-opiskelijoihin, joten eivät ällisty kielellisistä tyylimokistani. Mutta minulla on myös vuokraemäntä! Noin seitsemänkymppinen nainen, joka omistaa pari kerrostaloa ja hymyilee suloisesti harmaa nuttura päässään. Pelkään sitä päivää, jona laukaisen madame B:lle jonkin kämppikseltä oppimani vulgaarin lauseen, ja tajuan etikettivirheen vasta, kun hänen hymyhuulensa jähmettyvät. Onneksi suurin osa käymistämme keskusteluista on aika yksinkertaisia. Ne menevät näin:

Minä: "Bonjour madame!"
Mme B.: "Bonjour S-R! Ça va?"
Minä: "Ça va. Et vous?"
Mme B.: "Ça va bien merci. Avez-vous reçu la lettre que j'ai mise dans votre boite à lettres?"
Minä: "Oui, merci beaucoup!"
Mme B: "D'accord S-R. Bien. Je continue. Passez une bonne journée!"
Minä: "Merci, vous aussi! Au revoir!"
Mme B.: "Au revoir!"

Ihan kuin kirjasta, jonka nimi on "Ranskaa aloittelijoille 1".

But then I wish I'd remember to "change language" when it's time! Of course I remember to "vouvoyer" the professors and they actually seem to be used to us exchange students and the errors we make when it comes to the delicate art of the french language. But I also have a landlord! A 70-year old lady who owns a couple of buildings here and smiles so sweetly, her gray hair on a bun. I'm afraid of the day when I use some vulgar expression that I learned from my flatmate in front of madame B. and realize my mistake only when I see her smile freezing. Fortunately most of my conversations with her are very simple. They go like this:

Me: "Bonjour madame!"
Mme B.: "Bonjour S-R! Ça va?"
Me: "Ça va. Et vous?"
Mme B.: "Ça va bien merci. Avez-vous reçu la lettre que j'ai mise dans votre boite à lettres?"
Me: "Oui, merci beaucoup!"
Mme B: "D'accord S-R. Bien. Je continue. Passez une bonne journée!"
Me: "Merci, vous aussi! Au revoir!"
Mme B.: "Au revoir!"

Just like from a book called "French for beginners 1".